Muumit ja suomen kieli Tove Janssonin tarinoiden sanonnat ja kielelliset oivallukset
Elokuisena päivänä, 9.8., vietetään Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivää. Se on hyvä hetki pysähtyä paitsi muistelemaan rakastettua muumimaailmaa, myös tutkimaan suomen kieltä sen kautta. Kotimaisten kielten keskuksen artikkeli Kuka tekee nuuskamuikkuset? on kuin pieni kielimatka muumilaaksoon – mutta tällä kertaa pysähdytään sanojen ja lauserakenteiden äärelle.
Juttu kuljettaa meitä läpi kielenhistoriaa, leikittelee taivutusmuodoilla ja paljastaa sanontoja, joita ehkä käytämme arjessa tajuamatta, että ne ovatkin peräisin Muumeista. Loppuun on vielä ripoteltu muutama vinkki Sanuli-pelin ystäville – sillä joskus voitto piilee juuri vanhoissa ja hassuissa sanoissa.
Kun ”taide” oli vielä uusi sana
Artikkeli alkaa hyppäyksellä ajassa taaksepäin – vuoteen 1842, jolloin Wolmar Schildt päätti, että suomeksi tarvitaan sana kuvaamaan luovaa toimintaa ja sen tuotoksia. Näin syntyi taide.
Schildt oli muutenkin melkoinen sanaseppä. Hänen jäljiltään meillä on esimerkiksi sanat esine, henkilö, kielitiede, kirjailija ja yleisö. Ennen ”taiteen” vakiintumista sanaa etsittiin monin tavoin: ihannetoimi, kaunetaide, taitomus ja muut aikansa ehdokkaat kuulostavat nykykorvaan lähes runoilun tuloksilta.
Ja hei, jos joskus pelaat Sanulia, pidä mielessä: tällaiset unohdetut helmet voivat joskus tuoda arvokkaan pisteen.
Korkea, matala… entä keskikyltyyri?
Meillä on totuttu jakamaan kulttuuri kahteen leiriin: korkea (ooppera, klassinen musiikki) ja matala (pop, sirkus). Mutta muusikko Olavi Uusivirta heitti ilmaan ajatuksen ”keskikyltyyristä” – ajasta, jolloin turhat raja-aidat katoaisivat. Sanoilla leikittely on suomen kielessä luontevaa: vartaloa venyttämällä tai päätteitä vaihtamalla syntyy uusia merkityksiä ja hauskoja oivalluksia.
Tällainen kielen muokattavuus on elinehto myös Sanulissa – joskus arvauksen ydin löytyy siitä, että näkee sanan vartalon ja ajattelee: ”Mitä jos siihen liittäisi tämän päätteen…?”
Muumit – paljon enemmän kuin satuja
Tove Janssonin tarinat eivät vain lämmitä mieltä, vaan ovat myös aarreaitta kielentutkijoille.
Ekvatiivilausetta viljellen
Tapani Kelomäki on huomannut, että Taikurin hattu -kirjassa hahmot esittelevät itseään ja toisiaan kaavalla ”X on Y”: ”Minä olen Nuuskamuikkunen.” / ”Tämä on minun veljeni.” Yksinkertaista, mutta kertovaa – ja kieliopista kiinnostuneelle herkullista.
Muumejen vai muumien?
Riitta Korhonen puolestaan nostaa esiin ilmiön, jossa monikon genetiiviin hiipii ylimääräinen -e-: muumien muuttuu puheessa muumejen – aivan kuten tautien muuttuu usein tautejen. Tämä on osa luonnollista äännekehitystä, vaikka se ei noudata tiukkaa kielioppia.
Tehdä nuuskamuikkuset ja muut muumisanonnat
Sanonnalla tehdä nuuskamuikkuset tarkoitetaan vetäytymistä talveksi muualle – kuten Nuuskamuikkunen tarinoissa tekee. Lisäksi on ilmauksia kuten ”kaikki muumit laaksossa” ja ”muumidiplomatia”. Pelkkä sana voi kantaa mukanaan kokonaisen tarinan.
Miksi tällä on väliä?
Tämä ei ole vain kieliharrastajien hupia. Muumit todistavat, että kieli elää tarinoiden, laulujen ja hahmojen mukana. Sanat syntyvät, muotoutuvat ja lähtevät omille teilleen. Kielenhuolto ei ole vain pilkun sijainnin tarkistamista – se on myös kielen leikillisyyden tunnistamista ja vaalimista.
Ja jos satut pelaamaan Sanulia, tällainen tieto voi olla salainen aseesi.
Minivinkit Sanuliin
- Kuriositeettisanat – kuten taitomus – voivat yllättää.
- Vartalonvaihtelut – muista muumit/muumeja/muumejen -tyyppiset muutokset.
- Johdokset – tietyt päätteet (-lainen, -ton, -sto) voivat johdattaa oikeaan sanaan.
- Erisnimistä arkeen – lempihahmon nimi voi muuntua yleissanaksi.
- Sanonnat – idiomit voivat kätkeä ratkaisun.
Lopuksi: Kotuksen artikkeli osoittaa, että Tove Janssonin muumit ovat yhtä aikaa kulttuuri-ikkuna ja kielioppiopas – vieläpä sellainen, jossa oppitunti etenee lempeästi ja huumorin sävyttämänä.
Se saa kysymään: pitäisikö suomeen keksiä lisää muumiperäisiä sanontoja? Ja jos kyllä, niin mikä olisi seuraava hitti – tehdä Möröt, ehkä?
Haluatko, että teen tästä jatko-osan, joka keskittyisi pelkästään muumiperäisiin idiomeihin ja niiden alkuperään? Se voisi olla vielä tarinallisempi ja helposti jaettava someen.