Kun Kotuksen sanakirjat kaatuivat – mitä verkkohäiriö paljastaa suomalaisten kielestä ja digiarjesta

Kiitos, että jaoit artikkelin uudelleenkirjoituksen! Tässä on se siististi muotoiltuna HTML-sisällöksi, ja kyllä – voin myös tehdä halutessasi erillisen lyhyen some-yhteenveton myöhempää käyttöä varten. Alla itse artikkeliteksti HTML-muodossa:

Pieni ongelma, suuret seuraukset

• Kielentutkijoiden ja opettajien arki pyörii Kotuksen aineistojen ympärillä – erityisesti Kielitoimiston sanakirjan, joka on suomalaisen yleiskielen kulmakivi. Kun se sakkaa, myös tutkimus, opetus ja kielenhuolto hidastuvat.
• Viranomaiset ja kääntäjät hakevat Kotuksen ohjepankista selkeyttä virkakieleen ja säädöksiin. Kun palvelut ovat saavuttamattomissa, moni joutuu työskentelemään ilman varmaa selustaa.
• Tavalliset käyttäjät etsivät vastauksia nimineuvonnasta, kielenhuollosta tai vaikkapa ruotsin erityissanastoista – eikä sivusto aukea. Silloin huomaa, miten syvällä arjessa nämä tietokannat oikeastaan ovat.

Sanuli ja salainen ase: sanakirja

Moni Sanuli-harrastaja tunnustaa käyttävänsä Kielitoimiston sanakirjaa pienenä “salaisena aseena”. Sen avulla tarkistetaan oudot taivutusmuodot, yhdyssanojen oikeellisuus ja se, onko hajanainen sanakokeilu oikeasti yleiskieltä vai pelkkää murretta.

Kun sanakirja ei lataudu, peli muuttuu. Strategiat rakentuvat aiemman harjoituksen sijaan oman kielikorvan varaan. Toisaalta: eikö se juuri tee Sanulista vielä kiehtovampaa, kun tietokanta ei ohjaa jokaista siirtoa?

Kotuksen selkäranka digiajassa

Kotus ei pidä hallussaan vain listaa sanoja. Se ylläpitää kansallista kieli-infrastruktuuria – digitaalista selkärankaa, joka ulottuu murteista kirjakielen alkuvuosisatoihin:

• Kielitoimiston ohjepankki: kaikenlaisia kirjoitus- ja oikeinkirjoitusohjeita.
• Suomen murteiden sanakirja: aarreaitta paikalliskielille.
• Vanhan kirjasuomen sanakirja: avain teksteihin 1500-luvulta alkaen.

Kun nämä palvelut hyytyvät, ongelma ei ole vain tekninen, vaan myös kulttuurinen. Se muistuttaa siitä, että digitaalinen kielimaisema tarvitsee varmuuskopiot, sujuvuuden ja jatkuvan kehityksen ollakseen oikeasti luotettava.

Katse eteenpäin

Häiriö on todennäköisesti vain väliaikainen, mutta se jättää jälkeensä isompia kysymyksiä:

• Pitäisikö perussanakirjoista olla saatavilla myös sovellusversio, joka toimii ilman verkkoyhteyttä?
• Kuinka paljon olemme valmiita maksamaan siitä, että kielipalvelut pyörivät aina ongelmitta?
• Voisiko Kotuksen aineistot palvella vielä kekseliäämmillä tavoilla – vaikka pelien sisään rakennettuina oppaana kieleen?

Kieli ilman turvaverkkoa

Lopulta Kotuksen varoitus verkkohäiriöistä oli muistutus siitä, että sanat, ohjeet ja neuvot eivät ole itsestäänselvyys. Ne ovat työkaluja, joihin sekä tutkijat että tavalliset pelaajat turvautuvat joka päivä.

Kun sanakirja pimenee, huomaamme, miten riippuvaisia olemme siitä, että tieto löytyy heti, eikä “hetken päästä”. Ja ehkä Sanuli-pelaajille – ja meille muillekin – se tarjoaa tilaisuuden testata, kuinka pitkälle oma intuitio kantaa ilman sitä luotettavinta sanakirjaselustaa.

Entä sinä? Jos kotimaiset sanakirjat katoaisivat hetkeksi linjoilta, kaipaisitko niitä heti – vai nauttisitko hetken vapaasta seikkailusta kielen parissa?

👉 Haluatko, että teen tähän lisäksi napakan some-yhteenvedon, sopivasti iskevänä Instagramiin ja X:ään (Twitter)?