Kielenhuollon syväpuhdistus paljastaa miten suomi elää arjessa ja viranomaisteksteissä vuonna 2025
Kun Suomen kielen lautakunta kokoontui syyskuussa 2025, pöydällä oli kolme aihetta, jotka kertovat yllättävän paljon siitä, miten kieli elää arjessamme. Keskusteluissa kulki punaisena lankana kysymys: miten pidämme huolta, että suomi pysyy ymmärrettävänä, toimivana ja elinvoimaisena aikana, jolloin viranomaiset, pelit ja jopa tutkimus puhuvat yhä useammin englannin kanssa limittäin?
Aiheita oli kolme: viranomaisten tekstityö, hankalat -ttain ja -ittain -adverbit sekä kielten käyttöalojen seuranta. Ne voivat kuulostaa kaukaisilta asioilta, mutta yhdessä ne avaavat näkymän suomen kielen todellisuuteen – sinne, missä sanat muuttuvat toimintaa ohjaaviksi järjestelmiksi ja päätöksiksi.
1. Viranomaistekstit: kun selkeys ei synny sattumalta
Kielentutkija Ulla Tiililä esitteli lautakunnalle tuoreen tutkimuksen, jonka Kotimaisten kielten keskus teki yhdessä Kelan kanssa. Siinä pureuduttiin siihen, millaista työtä viranomaisten tekstien taakse oikeasti kätkeytyy. Moni ajattelee, että hyvä virkateksti riippuu vain kirjoittajan taidosta tai lakitekstin monimutkaisuudesta. Tiililän tutkimus kuitenkin paljastaa toisen totuuden: selkeät päätökset syntyvät ennen kaikkea kirjoittamisen olosuhteista.
Tietojärjestelmät, valmiit mallipohjat ja kiire voivat kahlita virkamiehen kynän – tai avata sen. Jos nämä rakenteet eivät tue selkeää kieltä, yksittäisen kirjoittajan yritys hukkuaan järjestelmään. Siksi lautakunta painotti, että kielen asiantuntijat pitäisi kutsua mukaan jo varhaisessa vaiheessa, kun viranomaistekstejä uusitaan tai lakeja valmistellaan. Kieli ei ole vain väline, vaan myös väylä kansalaisen oikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen.
2. Pieni i, iso merkitys – miksi “viikoittain” on oikein
Kokouksessa keskusteltiin aiheesta, joka kuulostaa ehkä pieneltä, mutta joka herättää intohimoja etenkin kielipelin ystävissä: pitäisikö sanoa viikoittain vai viikottain?
Kielitieteilijä Jussi Ylikosken tutkimus Virittäjä-lehdessä innoitti lautakunnan pohtimaan näitä -ttain– ja -ittain-päätteisiä adverbeja. Kielitoimiston sanakirja on tässä asiassa jyrkkä – oikein on viikoittain, ei viikottain. Pieni i on tärkeä, sillä johtimen -ittain tarkoitus on ilmaista jaksottumista tai toistuvuutta, kuten “viikoittain” tai “jaksoittain”. Ilman sitä sana kadottaa kieliopillisen logiikkansa.
Nämä yksityiskohdat eivät ole pelkkää pilkunviilausta. Ne paljastavat, miten suomen kieli rakentaa merkityksiä johdonmukaisesti – ja tarjoavat samalla oivalluksia Sanuli-pelaajille, jotka etsivät kielen rakennuspalikoita sanojen takaa.
Jos siis epäröit, kumpi muoto on oikein, testaa mielessäsi sanan perusmuoto ja liitä siihen -ittain. Jos se taipuu luontevasti, olet todennäköisesti oikeilla jäljillä.
3. Kielen käyttöalat – kuka puhuu suomea, ja missä?
Kolmas aihe vei keskustelun vielä laajemmalle kentälle. Tutkija Matti Räsänen esitteli alustavan mallin, jonka avulla voitaisiin seurata eri kielten käyttöaloja Suomessa. Tavoite on kunnianhimoinen: kehittää pitkäjänteinen järjestelmä, joka kertoo, missä suomea, ruotsia ja vähemmistökieliä käytetään – ja missä englanti alkaa vallata tilaa.
Tämä ei ole pelkkä hallinnollinen yksityiskohta. Se liittyy suoraan siihen, millainen rooli suomella on tulevaisuudessa digitaalisessa ja monikielisessä yhteiskunnassa. Jos tutkinto-ohjelmat, työyhteisöt ja teknologiat siirtyvät englanniksi, kuka enää kirjoittaa suomeksi tieteen tai hallinnon tekstejä? Ja mitä se tarkoittaa kielen elinvoimalle?
Kotimaisten kielten keskus olisi luonteva taho ottamaan tällaisen seurannan vastuulleen – mutta rahaa ja resursseja ei vielä ole löytynyt. Lautakunta kuitenkin näkee työn tärkeänä askeleena kohti järjestelmällistä, todellisuuteen pohjautuvaa kielenpolitiikkaa.
4. Kolme teemaa, yksi viesti
Kokouksen teemoja yhdistää ajatus, että kieli ei elä tyhjiössä. Ymmärrettävä kieli tarvitsee kolmenlaista huolenpitoa:
- Selkeät olosuhteet: tekstityön ympäristöjen ja järjestelmien on tuettava hyvää kieltä.
- Toimivat normit: oikeinkirjoitusta ja muotoja pitää päivittää, mutta myös ymmärtää, milloin käytäntö muuttaa normia.
- Seuranta ja näkyvyys: ilman tietoa emme tiedä, missä ja miten kieli todella elää.
Kuten lautakunta totesi, kielenhoito ei ole pelkkää sanojen korjaamista – se on koko kielellisen ekosysteemin ylläpitoa. Siihen kuuluvat työpöydät, tietojärjestelmät, rakenteet ja päätökset, joissa kieli on jokaisen osallinen.
5. Sanuli ja sanarakenteiden viehätys
Kielilautakunnan taustatyö ei jää tutkijoiden pöydälle. Kun keskustellaan sanojen rakenteista tai johtimista – kuten -isti, -inen, -llinen ja -ittain – kyse on myös siitä, miten me arjessa leikitämme kieltä. Jokainen, joka on joskus ratkonut Sanuli-peliä, tietää tunteen, kun johdin vihdoin loksahtaa paikoilleen. Kielenhuollosta tulee silloin jotain hyvin käytännöllistä – ja aika hauskaakin.
Lopussa lautakunta jätti ilmaan kysymyksen, joka on yhtä aikaa käytännöllinen ja filosofinen:
Voiko kieltä hoitaa vain sanoja korjaamalla, vai täytyykö samalla huolehtia sen elinympäristöstä?
Ja jos haluat kokeilla omaa kielitajuasi – kirjoitatko sinä viikoittain vai viikottain?
Lähteet:
Kotimaisten kielten keskus (Kotus); Ulla Tiililän, Matti Räsäsen ja Jussi Ylikosken tutkimukset; Virittäjä 2025; Kielitoimiston sanakirja ja Ohjepankki.