Kielelliset oikeudet Suomessa 2025 – Toteutuuko tasa-arvo monikielisessä yhteiskunnassa
Kuvittele tilanne, jossa asiointi virastossa tai digitaalisen palvelun käyttö tyssää siihen, ettet ymmärrä, mitä napissa lukee tai miten lomake täytetään. Kieli on usein näkymätön mutta keskeinen portti osallistumiseen, palveluihin ja perusoikeuksiin. Kyse ei ole vain sanoista, vaan siitä, miten hyvin monikieliset käyttäjät huomioidaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
Raportti kertoo, missä mennään – ja missä ei
Suomen hallitus on lain mukaan velvollinen toimittamaan eduskunnalle kertomuksen kielilainsäädännön toteutumisesta. Oikeusministeriö kokoaa tarvittavat taustatiedot, ja Kotus tuo mukaan asiantuntijanäkemyksiä. Kertomus kasvaa näin kattavaksi tilannekuvaksi eri kieliryhmien asemasta Suomessa.
Raportti vuodelle 2025 keskittyy erityisesti seuraaviin aiheisiin:
- suomen ja ruotsin kielten elinvoimaisuus
- vähemmistökielten, kuten saamen, romanikielen ja viittomakielten asema
- kielivalinnat viranomaisasioinnissa
- resurssit kielipalveluiden toteuttamiseen
Tänä vuonna korostuvat erityisesti digitalisaatio, kaksikielisten hyvinvointialueiden käytäntö ja viittomakieltä käyttävien oikeudet.
Suomen kieli – kuka putoaa kelkasta?
Vaikka suomi on enemmistön kieli, huolestuttava havainto raportissa on, että yhä useammat jäävät ulkopuolelle riittämättömän kielitaidon vuoksi. Tämä vaikeuttaa viranomaisasiointia, julkiseen keskusteluun osallistumista ja palveluiden käyttöä.
Erityisesti digitaalisessa ympäristössä pelkkä puhekieli ei riitä. Tarvitaan kykyä ymmärtää yleiskieltä ja monimutkaista virastojargonia. Selkokielen rooli kasvaa entisestään, jotta kaikki käyttäjät voivat osallistua yhteiskuntaan tasa-arvoisesti.
Ruotsin kieli – periaatteet kunnossa, käytäntö ei aina seuraa
Ruotsinkielisillä on oikeus saada palvelut omalla kielellään, mutta käytännössä tämä ei aina toteudu. Usein vedotaan resurssipulaan, ja käännösten laatu vaihtelee. Tämä osoittaa, ettei pelkkä lainsäädäntö riitä – tarvitaan myös toimivia käytäntöjä.
Kaksikielisyyteen suhtaudutaan myönteisesti, mutta jos oikeus jää toteutumatta arjessa, tasa-arvoisia palveluita ei ole saavutettu.
Vähemmistökielet – paljon lupauksia, vähän toteutusta
Raportissa esiin nousevat myös romanikieli, karjala ja viittomakieli. Vaikka yhteisöjen ääntä kuullaan, käytännön toimet puuttuvat. Romanikielen tuki on jäänyt vähäiseksi, ja karjalan kielen elvytysohjelma kaipaa konkreettisia toimia sekä virallisen aseman vahvistamista.
Saamelaiskäräjät vaativat saamen kielilain uusimista, ja viittomakieltä käyttävät painottavat varhaiskasvatuksen ja koulutuksen puutteita.
Digipalvelut kasvaa – mutta kaikilla ei ole pääsyä
Yksi koko raportin keskeisistä viesteistä liittyy digipalvelujen saavutettavuuteen. Eri kieliryhmät – erityisesti saamelaiset ja viittomakieliset – jäävät edelleen digipalveluiden ulkopuolelle. Käyttöliittymät, vaikeaselkoinen kieli ja puutteelliset tulkkausratkaisut syrjäyttävät juuri ne, jotka tarvitsisivat palveluilta eniten tukea.
Saavutettavuus ei ole vain teknologiaa – se on myös ymmärrettävää kieltä ja mahdollisuus osallistua.
Lopuksi: Miksi näistä asioista pitäisi välittää?
Vuoden 2025 kielikertomus korostaa, ettei kielellisissä oikeuksissa ole kyse byrokratiasta, vaan siitä, miten ihmiset pääsevät mukaan yhteiskunnan toimintaan. Kieli määrittää sen, kenelle tieto on saavutettavissa, millä ehdoilla ja missä muodossa.
Kielikysymykset liittyvät suoraan tasa-arvoon, demokratiaan ja osallistumiseen. Ne määrittävät sen, millaiseksi Suomi haluaa kasvavassa monikielisyydessään kehittyä. Kaikki tämä kutsuu yksiin sanoihin: kuuntelemisen ja ymmärtämisen tärkeys.
Seuraavan kerran, kun kohtaat sanat “kielistrategia”, “selkokieli” tai “tulkkauspalvelu”, pysähdy hetkeksi. Ne eivät ole vain käsitteitä, vaan voivat olla jonkun elämässä hetki ymmärretyksi tulemisen ja ulkopuolelle jäämisen välillä.
Monikielisessä Suomessa on yhä paljon sanottavaa – ja ennen kaikkea paljon kuunneltavaa.