Aleksis Kivi suomen kielen vapauttaja ja elävän kirjallisuuden sydän
Jos suomalaisella kirjallisuudella on sydän, se sykkii Aleksis Kiven tarinoissa. Hän ei ollut vain kirjailija, vaan käännekohta – mies, joka rohkeni tehdä kansan puheesta taiteen kieltä. 1800-luvulla, aikana jolloin suomi vielä haki muotoaan, Kivi kirjoitti teoksensa sillä äänellä, jolla ihmiset todella puhuivat. Hänen kynästään syntyi jotain, mikä muutti paitsi kirjallisuutta, myös koko kansakunnan tapaa nähdä itsensä.
Kotimaisten kielten keskus (Kotus) muistuttaa tuoreessa artikkelissaan, ettei Kiven perintö ole jäänyt historian hämärään. Hänen vaikutuksensa elää yhä – sanoissa, joita käytämme, kohtauksissa, joita siteeraamme, ja tavoissa, joilla kerromme tarinoitamme.
Kielen vapauttaja
Kiveä on tapana kutsua ensimmäiseksi suomenkieliseksi ammattikirjailijaksi, mutta yhtä hyvin häntä voisi pitää kielen vapauttajana. Hän otti arkisen puheen, murteiden vivahteet ja kansanlorujen rytmin – ja teki niistä kirjallisuutta. Kiven tekstit soivat kuin monikerroksinen kielimaisema: toisaalla raamatullista kaarta, toisaalla rehevää kansanhupia.
Seitsemän veljestä (1870/1873) oli paljon enemmän kuin romaani. Se oli rohkea kielikokeilu, joka osoitti, että suomen kieli taipuu kaikkeen – nauruun, raivoon, rakkauteen ja filosofiseen pohdintaan. Sen myötä kielellinen esteettisyys ei enää ollut vain latinan, ruotsin tai saksan etuoikeus.
Kivi ja kielentutkimus – menneisyydestä dataa tulevaisuuteen
Harva tulee ajatelleeksi, että Aleksis Kivi on myös kielitieteilijöiden aarrearkku. Kotus on koonnut hänen teoksensa osaksi varhaisnykysuomen korpusta, jossa tekstit on rakenteistettu tutkimuskäyttöön. Tämä tarkoittaa, että Kiven kielestä voi tänä päivänä analysoida kaikkea sen rakenteellisista poikkeamista sanastolliseen omaperäisyyteen.
Tämä on kultakaivos kielentutkimukselle – ja jopa tekoälylle. Kiven tapa käyttää sanoja ja rakentaa lauseita paljastaa, miten suomalainen kieli on elänyt ja muuttunut. Lisäksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran digitaaliset arkistot näyttävät Kiven alkuperäiskäsikirjoituksia: risteileviä viivoja ja korjauksia, jotka paljastavat, miten kieli muotoutui ennen painokoneen jälkeä.
“Minä elän” – ja niin elää kielikin
Kiven legendaarisiksi väitetyt viimeiset sanat, “minä elän”, ovat kasvaneet symboliksi. Fyysisesti hän menehtyi nuorena ja väsyneenä, mutta hänen kielellinen elämänsä jatkuu. Hänen tapansa kirjoittaa on jättänyt jäljen kaikkeen, mitä luemme ja kuulemme – mainoksista poliittisiin puheisiin.
Tiesitkö, että Seitsemän veljestä on Raamatun jälkeen eniten siteerattu teos eduskunnan puheissa? Joskus poliitikko lainaa Kiveä tietämättäänkin, sillä hänen sanastonsa on juurtunut niin syvälle meidän yhteiseen puhekieleemme.
Lukeminen koetuksella
Kotus nostaa artikkelissaan esiin toisenkin ilmiön: lukemisen ja lukutaidon hiipumisen. Kirjastoista lainataan yhä miljoonia kirjoja, mutta lukijoiden joukko kapenee. Harvemmat lukevat enemmän, ja toiset eivät juuri ollenkaan. Se on huolestuttava suunta, sillä lukeminen ei ole vain harrastus – se on yhteiskunnallinen voimavara.
Kotuksen johtaja Leena Nissilä kirjoittaa osuvasti, että hyvä lukutaito on tasa-arvoisen sivistysvaltion perusta. Aleksis Kiven perintö muistuttaa meitä tästä: lukeminen pitää kielen elävänä ja mielen terävänä.
Siksi suomalaisen kirjallisuuden päivä, 10. lokakuuta, ei ole vain juhlapäivä Aleksis Kivelle. Se on päivä pysähtyä pohtimaan, mitä lukeminen meille merkitsee – ja miten voimme kielen kautta elvyttää yhteistä ymmärrystämme.
Kiven sanaston aarreaitta
Jos olet joskus pelannut Sanulia, Kiven tekstit ovat todellista inspiraatiota. Hänen kielestään löytyy sanoja, jotka ovat yhtä aikaa outoja ja ihastuttavia: yhdyssanoja kuten metsäpolku ja aamurusko, vanhahtavia muotoja kuten syä ja käyä sekä luovia johdoksia – laiskureita, tappelija, lempiäminen.
Kiven kieli on muistutus siitä, kuinka joustava ja leikittelevä suomen kieli voi olla. Hän ei pelännyt venyttää sanamalleja, luoda uutta tai kokeilla rajojen yli. Samalla tavoin pelaaja, joka tunnistaa kielen rakenteita, onnistuu Sanulissa – ja ehkä ymmärtää suomea hieman paremmin.
Miksi Kivi elää
Aleksis Kivi ei ole vain kirjallisuuden historian hahmo. Hän on edelleen läsnä siinä, miten puhumme, kirjoitamme ja ajattelemme. Hänen kielensä kuuluu meidän sanavarastossamme, ja hänen vapauttava vaikutuksensa näkyy yhä jokaisessa suomalaisessa, joka uskaltaa käyttää kieltään rohkeasti.
Kotuksen artikkeli päättyy ajatukseen, että kieli elää lukijassa. Kun tartumme kirjaan, luemme ääneen tai pelaamme kielen varassa, jatkamme samaa työtä, jonka Kivi aloitti yli 150 vuotta sitten – elävän suomen puolesta.
Ja sinä? Mikä Kiven sana, lause tai ajatus on jäänyt mieleesi – sellainen, joka vieläkin tuntuu elävän, aina kun sen lausuu ääneen?
Lähteet
- Kotimaisten kielten keskus: Suomalaisen kirjallisuuden elävä peruskivi (2025)
- Hannes Sihvo: Aleksis Kivi, Kansallisbiografia, SKS
- Leena Nissilä: Lukutaitoon panostettava pitkäjänteisesti (Kotus-blogi, 2023)
- SKS: Tiet lähteisiin – Aleksis Kivi
- Kirjastot.fi: Suomen yleisten kirjastojen tilastot